Oon aamuisin tosi kiukkuinen enkä jaksaisi jutella edes säästä, ellei se ole aamutoimieni kannalta oleellista. Etenkin, jos koko yö on mennyt valvoessa ja Ossin kuorsausta kuunnellessa. Aamuisin on kuitenkin hyvä alkaa vatvoa mitä typerämpiä asioita. Nimittäin Ossi ei osaa antaa asioiden olla. Ei sitten millään.
Tänä aamuna, klo 6.10, alettiin vääntää siitä, mitä veistä käytetään milloinkin.
Olin eilen tehnyt Ossin herkkuruokaa ja leikannyt lihaa ja kanaa leipäveitsellä. Miksikö? Koska mulle se on yksi paskan hailea millä veitsellä leikkaan pari sivallusta. Otin pöydältä leipäveitsen, koska se oli muutenkin jo menossa tiskiin enkä halunnyt sotkea joka ikistä talon veistä yhden illan aikana (koska minä ne tiskit joudun kuitenkin hoitamaan..).
Tänä aamuna Ossi halusi leikata itselleen limppua, mutta ei löytänyt leipäveistä. Sanoin sen olevan tiskikoneessa yltä päältä kanassa, joten otapa toinen veitsi. "Millä vitun järjellä sä leikkaat kanaa leipäveitsellä, vaikka tässä on lihaveitsikin telineessä?" Selitin logiikkani veitsien likaantumisesta, joka oli mitä ilmeisimmin epäpätevä.
"Ei näitä veitsiä täällä huvin vuoks oo montaa eri sorttia."
"Juu ei, mutta eiköhän se leipä leikkaannu tänään jollain toisellakin veitsellä. Ellet sitten halua alkaa tiskata."
"Ei se nyt oo ideana että leikkaantuuko se leipä, vaan se, että tossa sun toiminnassa ei oo taas mitää tolkkua."
Pyörittelin silmiä, sanoin puoliääneen: "On taas tärkeetä", ja menin työhuoneeseen pakkaamaan tavaroitani.
Ossi tuli perässä ja ihmetteli: "Mitä sä ny taas kiukuttelet?"
Ai minä? Minä kiukuttelen?
Niinhän se taisi mennäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti